Lähtökohtaisesti Suomen nykyinen hallitus on päättänyt leikata lähes kaikesta, mikä sinänsä voi olla perusteltua. Se, että lopputulos voi kuitenkin olla huonompi kuin aikaisempien hallitusten toiminta, on käsittämätöntä. Valtiovelka on kivunnut jo noin 90 %:iin bruttokansantuotteesta, ja veropolitiikka on tehnyt käänteisen Robin Hoodin: köyhiltä otetaan ja annetaan hyvätuloisille. Moraalin suhteen näyttää tapahtuvan samaa; heillä ei tunnu olevan tunnontuskia ottaa rahaa köyhiltä esimerkiksi veronpalautusten tai osuuskaupan palautusten kautta. Nämä on saatu luotua negatiiviseksi tuloksi, jossa palautukset tms. "tulot" menevät valtiolle eivätkä asianomaisille ihmisille itselleen. Tätä voi hyvällä syyllä kutsua ryöstöksi, kun tapa, jolla leikkauksia on tehty, näyttää olevan täysin hakoteillä — tai sitten poliitikot eivät tiedä, mitä tekevät.
Yleistuen nimellä tehty uudistus ei toistaiseksi näytä muuttaneen mitään muuta kuin työttömyysturvan nimen. Lähes sama suoritus kuin mitä perussuomalaiset tekivät aiemmin. Todellisuudessa tukia tiukennettiin lisää: muhkea veronpalautus ja osuuskaupan palautus kuivuvat nolliin.
Laajemmin katsottuna nykyinen leikkausvimma tai suoranainen realisointi, jossa työttömillä ei saisi olla mitään pieniä tuloja, on viety liian pitkälle. Tässä ei ole enää mitään järkeä, eikä moraalista puhuminenkaan auta, varsinkaan kun Suomi on loitontunut pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Esimerkiksi SAK on tehnyt pitkän listauksen erilaisista leikkauksista, jotka kohdistuvat työntekijöihin ja työttömiin. Tämä tarkoittaa, että eurooppalainen köyhyysraja karkaa kuin pilvet Kaurismäen elokuvassa ja vie kaiken ilon elämästä. käytännössä ei voi viedä edes kirpputorille mitään myytäväksi, koska se katsotaan tuloksi. Kuulin juttua siitä, että jopa pullonpanteista pitäisi esittää kuitit Kelalle, mutta totesin, että tämä on niin äärimmäinen säästökeino, ettei kukaan voi enää valvoa sitä vakavalla naamalla.
Sivujuonena tässä näyttää olevan ay-liikkeen heikentäminen, mistä on jo nähty suuri näytös. Lisäheikennyksenä on jäänyt ay-jäsenmaksujen verovähennysten poistaminen, jolla ihmisiä ohjataan joidenkin rikkurien tai halpayhdistysten piiriin — yhdistysten, joilla ei ole samaa ambitiota toiminnassaan kuin työväenliikkeellä. Siihen arvomaailmaan ei sovi oikeistolainen puoskarointi tai työväenliikkeen murentaminen tahallaan.
Ay-liikkeen esille tuominen liittyy siihen, että osuuskaupan palautusten nollaaminen tarkoittaa epäsuorasti hallituksen halua murentaa myös osuustoiminnallisuutta — tehdä tyhjäksi koko toiminnan perusteet: omistajavetoisen yhteisön tulon jakaminen jäsenille. Tämä tarkoittaa pienituloisille usein osuuskaupan bonusjärjestelmää, joka ei sinänsä ole suoraa tuloa esimerkiksi työttömille vaan perustuu siihen, kuinka paljon rahaa on käytetty erityisesti ruoan ostamiseen. Kun palautus mitätöidään, mitätöidään samalla bonus eli osuustoiminnallisuus. Ei ole kaukaa haettu skenaario, että vähävaraiset ihmiset äänestäisivät jaloillaan, jos voivat. Tuntuu todella pahalta nyhvätä pizzahyllyllä ja pohtia hintaa, laittaa tuote takaisin, koska hinta ei tunnu olevan kohdallaan vaikka se olisi tarjouksessa.
Tällaisia tapahtumia varjostaa irvokas tulonjako, kun osuuskauppa on tehnyt muhkeat voitot hallitsevalla markkina-asemallaan – yhdessä Keskon kanssa – ja kun tähän lisätään EU-säädökset hävikkiruuan suhteen, joita mahdollisesti kukaan ei valvo, on käsissä todella irvokas köyhien nöyryyttäminen. Ruuasta pitää alkaa tinkimään, tai se on jo 200 000 ihmisen kohdalla muuttunut ruokajonoksi maassa, jossa ruokaa heitetään kaatopaikalle asti. Se ei tarkoita, etteivätkö osuuskaupan tai muiden kauppojen tuotteet kelpaisi asiakkaille; nykyinen tilanne on kuitenkin jotain aivan muuta. Ehkä tästä toiminnasta saavat energiaa enemmän luonnevikaiset psykopaatit kuin kukaan muu.
Orpon hallitus rikkoo lukuisia lakeja, jopa kansainvälisiä sopimuksia. Amnesty ja ihmisoikeudet eivät tunnu merkitsevän heille mitään; ainoa tavoite on painostaa ihmisiä töihin, vaikka vapaita työpaikkoja suhteessa työttömiin on noin 1:10. Näistä johtuvat ongelmat on lakaistu maton alle, ikään kuin haluttaisiin tarkoituksella luoda halpatyömaa, jossa minimipalkoilla paiskitaan töitä kilpailukyvyn nimissä — samaan aikaan kun rahaa syydetään esimerkiksi asevarusteluun. Aseilla ei rauhaa saavuteta.
Viime vuoden aikana suomalaisten joutuminen ulosottoon lienee myös merkittävä uutinen, joka halutaan pitää pimennossa. Tämän vuoden puolelle tultaessa ulosottoon joutuneiden määrä on kasvanut noin 600 000 ihmiseen. Mielestäni ei ole liioiteltua sanoa, että Suomi on lamassa ja matkalla pahenevaan kriisiin, joka pystytään tiedotusvälineiden kautta pitämään sivussa. Erään vertauksen mukaan meille soitetaan rauhoittavaa musiikkia Titanicin mukana samalla, kun laiva uppoaa.
Kiteytetysti: EU-kannattajilla on suhteellisuudentaju kadoksissa. Hiljaisuudella tai opposition vaimentamisella ei lopulta voiteta mitään. Valtiontalouden tasapainottamisessa tarvittavat leikkaukset pitäisi tehdä oikeudenmukaisemmin. Veronpalautukset eivät ole oikea leikkauskohde; säästöt pitäisi kohdentaa toisin.
Itse olen pohtinut, että jos katsotaan kokonaisuutta, työttömien (jos eivät muiden) tukeminen pitäisi huomioida siten, että se vedettäisiin samalle viivalle kuin verottaja tekee. Olen havahtunut tähän vasta ehkä viimeisen vuoden sisällä: tullaan siihen kokoluokkaan, mistä rahoista tässä todella on kysymys säästämisvimmassa ja työllisyyden kannustamisessa. Käytännössä nämä toimet toimivat päinvastoin: ne luovat täydellisiä loukkuja ja vielä voivat viedä omaisuuden pahimmassa tapauksessa, jättäen poikkeuksia koko touhuun — mutta niin älyvapain tavoin, että näyttää siltä kuin haluttaisiin saada ihmiset riitaantumaan keskenään. Voisi sanoa, että USA on tässä "tapelkaa keskenänne" -toiminnallisuudessa mestari, ja valtiopäämies, joka on lähinnä narsistinen psykopaatti, kannustaa samanlaisia pahvipäitä mukaan (Trump on yksi USA:n tyhmimpiä presidenttejä kautta aikain).
Suomen pitäisi erota EU:sta ja Natosta ja palata oman maan asioiden hoitamiseen, jotta talous saataisiin nousemaan ja kauppa normaalisti käyntiin. En usko nykyiseen propagandistiseen uutisointiin, jossa olisi vain hyvät ja pahat osapuolet — maailma ja historia eivät ole niin yksinkertaisia. Venäjä on oma kulttuurinsa, jota pitäisi pystyä pohtimaan erilaisuutena.
Ukrainan kriisin käsittämätön osa on siinä, että NATO pitäisi saada Moskovan porteille, tai että vallankumouksella valtaan nousseet uusnatsit olisivat ratkaisu ongelmiin. Vallassa on huumehöyryssä ärhenteleviä pikkukeskinkirjoja (pikkuhitlereitä), jotka yrittävät saada muut mukaan omaan ristiretkeensä eurooppalaisen oikeiston myötävaikutuksella ja sokealla uskolla, että EU olisi tässä oikeassa ja Venäjä yksinomaan väärässä. Tämä on täysin absurdi näkemys, kun tosissaan katsotaan, mitä vallankumouksen aikaan tapahtui.
Suomea johtaa valitettavasti eräänlainen virkamafia, joka on kaapannut vallan. Se on lukenut perustuslakia kuin piru raamattua ja muokannut sitä valtaeliitin halujen mukaan, yrittäen pitää julkisivun sopivan rauhallisena. Että tämä valheen ja vääryyden tie joskus hajoaisi kansanliikkeen voimalla, ei olisi minulle yllätys, mutta enemmän yllättävää on ollut se lauhkeus, jolla suomalaiset ottavat kaikki heikennykset vastaan. Ydinaseistakin puhutaan nykyään melko kevyesti, muka tajuamatta, kuinka järjetöntä on nojata kylmän sodan aikaisen doktriinin varaan — kertakaikkiaan älytöntä.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan loppulaskenta on käynnissä. Sen taustalla vaikuttaa hiljainen ay-liike (oma lehmä ojassa EU:n takia) ja vaihtoehtovalli, joka on uusi ukotus kaikesta siitä, mitä on jo nähty: puolueiden puheenjohtajina toimii usein valkokauluspäättäjiä, jotka puhuvat yhtä ja tekevät toista. Nykyään suurin hyve näyttää olevan se, että olisi tehnyt vähemmän velkaa kuin nykyhallitus — mutta velkaa kuitenkin. Se, että eduskunnassa vaihdetaan istumajärjestystä, ei tule muuttamaan tätä mieletöntä poliittista teatteria miksikään.
Uunoja, mitä Uunoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti