^^^

 

Voiko kukaan tosissaan uskoa että SDP olisi hajoittamassa hallitusta ja perustamssa uutta
kun perusteet talouspolitiikassa eivät tule muuttumaan miksikään. Pelkästään rahan näkökulmasta katsottuna elämme enemmän uskomuksien varassa kuin siitä tiedetäänkö finassipolitiikasta mitään.
Tästä on syntynyt jopa farssin aineksia saaneet tapahtumat missä ihmetellään tietääkö edes
eduskunassa kuka tai ketkä hallitusta käskyttää tekemään talouspoliittisa päätöksiä joissa ei ole järjen häivää. Eduskunta joka toimii nykyään lähinnä postikonttorina EU:lle ja USA:lle josta puolustusvoimia nykyään johdetaan. EU kriittisillä ihmisillä ei ole mitään sanan sijää tässäkään näytelmässä vaan mahdollisesti hallituksen hajoittamisen syy olisi tukahduttaa vähäkin EU kriittinen ajattelu mitä Suomessa on. Mediassa sitä ei kyllä ihmeemmin näy ja pääsääntöisesti EU kannattajat saata media-aikaa näyttävästi ja nykyinen SDP ulostulo puheenjohtajan johdolla
on kuin tuomiopäivän pasuunat puhaltaisivat ja kaikkien olisi nyt herättävä moraalisesti tuomittavanaan politikointiin vaikka itäraja on edelleen kii, Ukrainan kriisin nimissä on suollettu rahaa Ukrainaan EU toimesta , kansallisina tukina miljardeja euroja kun köyhyys lisääntyy työttömyyden ohella. Sotakabinettia pitää tukea ulosmittaamalla ihmisten omaisuutta kuin sillä tavoin jokin valtiokassa saataisiin pelastettua...
Vapaa tahto toteutuu niillä paremmin joilla on siihen varaa tai puhua puuta heinää
ilman omaa riskiä, vastuuta mistään.
En näe tässä vyyhdissä kvanttifysiikalla olen juuri mitään tekemistä muuten kuin hämärtämällä omaa ja kuiden todellisuuskuvaa sotkemalla kielelliset käsitteet niin lahjakkaasti että ei sitten tiedetä lopulta itsekään mitä mieltä ollaan.

Toinen kestoteema näyttää olevan opitut käyttäytymismallit jotka ehkä periytyy omilta
vanhemmilta tai sitten omaksutaan jokin muu ismi jolla perusteella muita voi morkata.
Eduskuntaan tuli jokin outo ideologinen paasaaminen siitä kuinka asiat saataisiin
korjattua ilman että oltaisiin lopulta ajateltu mitään ite siitä mitä halutaan muuta kuin
ne ismit.
Luulen että ite päädyn aina johonkin kommunismin nurkkaan kuin ei voisi muuten elää
ja olla tai sitten lukijakunta ei vaan tajua mitä heille sanoo tai kirjoittaa.

Jaksan vieläkin peräänuuluttaa että minulle politiikka on näyttäytynyt lähinnä 70-luvun
myötä koska 60-luku meni vielä vaipat märkinä ja puhetta opetellen eikä politiikasta
muutenkaan ole lapsuudesta jäänyt mieleen kuin että Kekkonen siellä toosassa aina oli.
Erään historijoitijan mukaan lapset luulivat häntä jopa Jumalaksi kun kirkossa oli
kekkosen kuva.

Minun elinaikakani ei ole ollut mitään dramaattisempia yhteiskunnallisia murroksia vaan
huilittu viimeisemmän maailmansodan jälkeen jolloin kaikki muu näytti tärkeämmälle
kuin ääriliikeet tai vihapuheet mistä voisi sanoa mm. Täällä pohjantähen alla
trilogian sotaisten vuosien jälkeen sovinnon tekemistä kyläraitilla kun oli saatu pieni
neuroosi kaupan päälle ja nähtiin elämä hieman laveammin ilman mitään ismejä.

Elässäni ei ollut mitään ideologista opetusta tai probagandaa ja sai uskoa täysin
vapaasti ilman että joku eduskunta olisi siitä päättänyt.
Hyvinä aikoina meistä kasvoi pullamössöä.

Sittenkin – näin jälkeenpäin ajateltuna- todella harvinaista herkkua oli voida
äänestää työväenliikeen presidenttiehdokasta kun se puolivuosisataa oli
maalaisliitolla ollut. Muuten aika tahtoi kulua enemmän maailmalla ja kuvataiteen
harrastamisen parissa että vaalit eivät jaksaneet kiinnostaa, oli parempaakin tekemistä.
En seuranut edes telvisiota pariinkymmeneen vuoteen kunnes se sitten muuttui
litteäksi ja ostin sen siitä hyvästä uudelleen.

Kommunismi tulee uudelleen kuvaan mukaan siitä hyvästä että se esim. Venäjällä
romahti mutta nykyisen keskustakonservatiivisen globaalinen vallan vastapainoksi haikaillaan
kommunismin perään ja selitetään sitä enemmän abstarktisti tai nykyaikaisena tulonsiirto
politiikkana missä heikommistakin pidettäisiin huolta eikä vaan seurata ulkoa kun porvarit
juhlii. Sitä voi sitten ihmetellä miten köyhyyden poistota tulikin uhka kehitykselle .
Proletaarin dikratuuria missä puoleen halinta kaapataan samaan malliin kuin mitä
tuoreeltaan Suomessa tapahtui perusuomalaisten pakeilla ja sitten vaan hiljaa jatkaen
kuin ei mitään olisi tapahtunut. Eräänalisen virkamafian pään lyömistä poikki jonka tilalle
tulee aina uusi lonkero.

On kuin Suomi olisi jämähtänyt 80-lukuun ja 90-luvun laman jälkeen uskottu
EU onnelaan näihin päiviin asti vaikka sokea reettakin näkee miten meitä
ukotetaan kerta toisensa jälkeen eikä osa ihmisistä näytä tietävän edes sitä mitä
äänestyskopissa äänestetään tai mitä sitten jos vaalit järjestetään amerikkalaisella
pilvipalelimella.
Vaikea sanoa itseään tässä maailmassa kommunistiksi.

Aivan oma lukunsa ovat olleet perussuomalaiset joiden esiintyminen eduskunnassa
ja muualla julkisuudessa ovat tuoneet häivähdyksen fasismista ja sellaisesta
älämöly kulttuurista joka taitaa olla aivan ainutlaatuista koko maapallolla jos
italialaisia ei oteta huomioon ?
Villi arvaukseni siitä että suurin osa puolueen kannattajista eivät itsekään tiedä
sitä missä ovat mukana ; eräänlainen uusi yleispuolue vähän kaikille jotka
olisivat haluneet erota euroopan unionista mutta tätä ihmetekoa voidaan ilmeisti
odottaa maailman loppuun asti. Siis se vanha SMP mistä Kekkonenkin aikoinaan
varoitti.

 Paljonko puolet on puolesta ? Vasemmistoliiton vaalivoittoa esiteltiin näyttävästi viime
eurovaaleissa ja tavallaan huvittavaa että kun tekoäly ei yleensä näytä ajattelevan mitään
osasi se kertoa että kun äänestysprosentti oli n.40 missä puoleen kanntus olis ehkä 17% niin
kokonaistus jäi n.7%:iin... mitä sillä sitten saa ?
 Byrokatiaa ja massiiviset velat , yhteistyö joka on vienyt isenäisyyden ja lopulta
tullaan ehkä n. neljän vuoden kulttua digitaaliseen ID korttii ja meistä tehdään
uuden maailmajärjestyksen kuuliaisia jäseniä. Päiväkerhot jatkaa toimintaa kunten ennekin.