Voiko kukaan tosissaan uskoa että SDP
olisi hajoittamassa hallitusta ja perustamssa uutta
kun perusteet
talouspolitiikassa eivät tule muuttumaan miksikään. Pelkästään
rahan näkökulmasta katsottuna elämme enemmän uskomuksien varassa
kuin siitä tiedetäänkö finassipolitiikasta mitään.
Tästä
on syntynyt jopa farssin aineksia saaneet tapahtumat missä
ihmetellään tietääkö edes
eduskunassa kuka tai ketkä
hallitusta käskyttää tekemään talouspoliittisa päätöksiä
joissa ei ole järjen häivää. Eduskunta joka toimii nykyään
lähinnä postikonttorina EU:lle ja USA:lle josta puolustusvoimia
nykyään johdetaan. EU kriittisillä ihmisillä ei ole mitään
sanan sijää tässäkään näytelmässä vaan mahdollisesti
hallituksen hajoittamisen syy olisi tukahduttaa vähäkin EU
kriittinen ajattelu mitä Suomessa on. Mediassa sitä ei kyllä
ihmeemmin näy ja pääsääntöisesti EU kannattajat saata
media-aikaa näyttävästi ja nykyinen SDP ulostulo puheenjohtajan
johdolla
on kuin tuomiopäivän pasuunat puhaltaisivat ja kaikkien
olisi nyt herättävä moraalisesti tuomittavanaan politikointiin
vaikka itäraja on edelleen kii, Ukrainan kriisin nimissä on
suollettu rahaa Ukrainaan EU toimesta , kansallisina tukina
miljardeja euroja kun köyhyys lisääntyy työttömyyden ohella.
Sotakabinettia pitää tukea ulosmittaamalla ihmisten omaisuutta kuin
sillä tavoin jokin valtiokassa saataisiin pelastettua...
Vapaa
tahto toteutuu niillä paremmin joilla on siihen varaa tai puhua
puuta heinää
ilman omaa riskiä, vastuuta mistään.
En näe
tässä vyyhdissä kvanttifysiikalla olen juuri mitään tekemistä
muuten kuin hämärtämällä omaa ja kuiden todellisuuskuvaa
sotkemalla kielelliset käsitteet niin lahjakkaasti että ei sitten
tiedetä lopulta itsekään mitä mieltä ollaan.
Toinen
kestoteema näyttää olevan opitut käyttäytymismallit jotka ehkä
periytyy omilta
vanhemmilta tai sitten omaksutaan jokin muu ismi
jolla perusteella muita voi morkata.
Eduskuntaan tuli jokin outo
ideologinen paasaaminen siitä kuinka asiat saataisiin
korjattua
ilman että oltaisiin lopulta ajateltu mitään ite siitä mitä
halutaan muuta kuin
ne ismit.
Luulen että ite päädyn aina
johonkin kommunismin nurkkaan kuin ei voisi muuten elää
ja olla
tai sitten lukijakunta ei vaan tajua mitä heille sanoo tai
kirjoittaa.
Jaksan vieläkin peräänuuluttaa että minulle
politiikka on näyttäytynyt lähinnä 70-luvun
myötä koska
60-luku meni vielä vaipat märkinä ja puhetta opetellen eikä
politiikasta
muutenkaan ole lapsuudesta jäänyt mieleen kuin että
Kekkonen siellä toosassa aina oli.
Erään historijoitijan
mukaan lapset luulivat häntä jopa Jumalaksi kun kirkossa
oli
kekkosen kuva.
Minun elinaikakani ei ole ollut mitään
dramaattisempia yhteiskunnallisia murroksia vaan
huilittu
viimeisemmän maailmansodan jälkeen jolloin kaikki muu näytti
tärkeämmälle
kuin ääriliikeet tai vihapuheet mistä voisi
sanoa mm. Täällä pohjantähen alla
trilogian sotaisten vuosien
jälkeen sovinnon tekemistä kyläraitilla kun oli saatu
pieni
neuroosi kaupan päälle ja nähtiin elämä hieman
laveammin ilman mitään ismejä.
Elässäni ei ollut mitään
ideologista opetusta tai probagandaa ja sai uskoa täysin
vapaasti
ilman että joku eduskunta olisi siitä päättänyt.
Hyvinä
aikoina meistä kasvoi pullamössöä.
Sittenkin – näin
jälkeenpäin ajateltuna- todella harvinaista herkkua oli
voida
äänestää työväenliikeen presidenttiehdokasta kun se
puolivuosisataa oli
maalaisliitolla ollut. Muuten aika tahtoi
kulua enemmän maailmalla ja kuvataiteen
harrastamisen parissa
että vaalit eivät jaksaneet kiinnostaa, oli parempaakin tekemistä.
En seuranut edes telvisiota pariinkymmeneen vuoteen kunnes se sitten
muuttui
litteäksi ja ostin sen siitä hyvästä uudelleen.
Kommunismi tulee uudelleen kuvaan mukaan siitä hyvästä että se
esim. Venäjällä
romahti mutta nykyisen keskustakonservatiivisen
globaalinen vallan vastapainoksi haikaillaan
kommunismin perään
ja selitetään sitä enemmän abstarktisti tai nykyaikaisena
tulonsiirto
politiikkana missä heikommistakin pidettäisiin
huolta eikä vaan seurata ulkoa kun porvarit
juhlii. Sitä voi
sitten ihmetellä miten köyhyyden poistota tulikin uhka kehitykselle
.
Proletaarin dikratuuria missä puoleen halinta kaapataan samaan
malliin kuin mitä
tuoreeltaan Suomessa tapahtui perusuomalaisten
pakeilla ja sitten vaan hiljaa jatkaen
kuin ei mitään olisi
tapahtunut. Eräänalisen virkamafian pään lyömistä poikki jonka
tilalle
tulee aina uusi lonkero.
On kuin Suomi olisi
jämähtänyt 80-lukuun ja 90-luvun laman jälkeen uskottu
EU
onnelaan näihin päiviin asti vaikka sokea reettakin näkee miten
meitä
ukotetaan kerta toisensa jälkeen eikä osa ihmisistä
näytä tietävän edes sitä mitä
äänestyskopissa äänestetään
tai mitä sitten jos vaalit järjestetään
amerikkalaisella
pilvipalelimella.
Vaikea sanoa itseään
tässä maailmassa kommunistiksi.
Aivan oma lukunsa ovat
olleet perussuomalaiset joiden esiintyminen eduskunnassa
ja
muualla julkisuudessa ovat tuoneet häivähdyksen fasismista ja
sellaisesta
älämöly kulttuurista joka taitaa olla aivan
ainutlaatuista koko maapallolla jos
italialaisia ei oteta huomioon
?
Villi arvaukseni siitä että suurin osa puolueen kannattajista
eivät itsekään tiedä
sitä missä ovat mukana ; eräänlainen
uusi yleispuolue vähän kaikille jotka
olisivat haluneet erota
euroopan unionista mutta tätä ihmetekoa voidaan ilmeisti
odottaa
maailman loppuun asti. Siis se vanha SMP mistä Kekkonenkin
aikoinaan
varoitti.
Paljonko puolet on puolesta ? Vasemmistoliiton vaalivoittoa esiteltiin näyttävästi viime
eurovaaleissa ja tavallaan huvittavaa että kun tekoäly ei yleensä näytä ajattelevan mitään
osasi se kertoa että kun äänestysprosentti oli n.40 missä puoleen kanntus olis ehkä 17% niin
kokonaistus jäi n.7%:iin... mitä sillä sitten saa ?
Byrokatiaa ja massiiviset velat , yhteistyö joka on vienyt isenäisyyden ja lopulta
tullaan ehkä n. neljän vuoden kulttua digitaaliseen ID korttii ja meistä tehdään
uuden maailmajärjestyksen kuuliaisia jäseniä. Päiväkerhot jatkaa toimintaa kunten ennekin.